Asta aloitti pelastuskoiramaailman valloituksensa 11 viikon ikäisenä, jolloin se oli ensimmäistä kertaa mukana maastotreeneissä isompansa jalanjäljissä (emäntä oli ehtinyt touhuta pelastuskoirailun parissa siihen mennessä jo useamman vuoden, sen vanhemman buvikan kanssa). Ensimmäinen vuosi mentiin Astan kanssa eteenpäin lähinnä leikin varjolla. Tänä aikana neitokainen rakastui lähtemättömästi piiloleikkeihin ihmisten kanssa eli motivaatio ihmisten etsintään oli saatu rakennettua. Tältä pohjalta on sitten jatkettu koulutusta eteenpäin vähän vakavammin, muttei tosikkomielellä.

Ensimmäiseksi lajiksi meille valikoitui haku, johon koiralla näytti ihan pienenä olevan luontaisempi taipumus; nenä nousi mieluusti haistelemaan ilmaa maan sijaan. Ilmaisutapaa ei tarvinnut kovin kauaa miettiä, sillä jo yhteiselomme ensimmäisestä päivästä lähtien koira tarjosi automaattisesti kertovaa ilmaisua saadakseen haluamansa. Tämä tapa siirrettiin vain sitten toimintaan maastossa. Noin puolitoista vuotiaana suoritettiin ensimmäiset kokeet onnistuneesti läpi. Jäljen saloihin aloitettiin tutustuminen tuon kokeen jälkeen ja ohjaajan yllätykseksi siinä edistyttiin alkeista eteenpäin käsittämättömällä vauhdilla. Joten jatko näyttää, kummasta lajista tulee se meidän vahvempi laji… vai tuleeko kummastakaan. Joka tapauksessa sekä haun että jäljen kanssa jatketaan innolla harjoituksia.

Takaisin OSEn koiria sivulle